Tiistai 8.9.2015
Muistan vieläkin sen tunteen vuosien takaa, kun iso reppu selässäni seisoin ensimmäisen kouluni pihalla odottaen ihan ensimmäistä tuntia koulussa. Äitini oli minua saattamassa, minä olin pieni kokoinen, ujo ja arka. Häpesin omia kenkiäni jotka rumuudellaan hieman yrittivät pilata jännityksen sekaista odotusta. Huippu fiilis valtasi minut päivän jälkeen, kun huomasin että pärjäsin päivän koulussa, eikä ne rumat kengätkään saaneet minua lannistumaan.
Vuosia tuosta päivästä on kulunut, mutta se samankaltainen tunne valtasi minut taas kun ajelin kohti Hämeenlinnaa ja Tavastian koulutuskeskusta, edessä uusi koulu, uudet ihmiset ja uuden oppiminen. Onneksi tällä kertaa olin itse valinnut kenkäni ja vaatteeni, en myöskään enää kokenut olevani niin ujo tai arka kuin silloin joskus kauan sitten.
Eli tästä lähti liikkeelle minun vuoteni Tavastiassa matkailualan perustutkintoa suorittaen. Ensimmäisen päivän saldo oli uusien ihmisten ja heidän nimiensä opettelu. Opettajani Esko ilmoitti että vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen ja haastava, tulisimme oppimaan paljon uutta koulun puolesta, mutta myös toisiltamme sekä itsestämme. Ajellessani kotiin odotin jo innolla uutta päivää, uutta seikkailua...
" Kun elämä täyttää päivän, jäävät muistiinpanot vajaiksi. "
Keskiviikko 9.9.2015
Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, edessä olisi retki luokan kanssa Himokselle. Uutena opiskelijana olin tietenkin täynnä odotusta retken suhteen, mutta koska olen myös neljän lapsen äiti pieni muotoinen haikeus kaihersi rintaa. Onneksi minulla on anoppi joka lupautui tulla pitämään kodin ja lapset kunnossa jotta voisin huolettomin mielin lähteä reissuun.
Linja-autoon pakattiin laukut, eväät sekä ihmiset, ja matka kohti Jämsää alkoi. Ajelun aikana oli hyvin aikaa tutustua uuteen ihanaan luokkatoveriini, yhteisen juttelun ansiosta olimmekin huomaamatta jo Jämsän ammattiopiston pihassa jossa meitä odotettiin auditorioon kuuntelemaan esittelyä ammattiopiston matkailupuolelta., Saimme nähdä heidän toteutuksiaan koulutukseen liittyen edelliseltä vuodelta, mm. hiihtoloma viikon ohjelmaa lapsille, perinteinen joulu, opastustehtäviä erilaisissa tapahtumissa jne.
Ruokailuhetken kruunasi kummipoikani Laurin näkeminen. Ihan sattumalta törmäsimme ja saimme vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Lauri (aikuinen jo hänkin) opiskelee Jämsässä eräoppaaksi, niinpä meillä riitti juttua myös tältä tuoreelta opiskelutaipaleelta. Joskus on hienoa että maailma on sittenkin niin pieni..
Ruokailun ja esittelyn jälkeen oli aika siirtyä Himoksen juurelle, matkan aikana saimme opastuksen Jämsän nähtävyyksiin. Himoksella majoittauduimme mökkeihimme ja purimme laukkumme, vaihdoimme urheilullisemmat vaatteet ja lähdimme tutustumaan ja kuulemaan asiaa Himoksesta ja sen tarjoamista palveluista. Näimme festivaalialueen ja sen ympäristön, saimme kuulla tulevista suunnitelmista ja alkavista rakennusprojektista.
Iltaohjelmasta vastasivat Jämän nuoret matkailupuolen opiskelijat. Meidät ohjattiin laavulle jossa aloitettiin leikkimieliset olympialaiset. Meidät jaettiin sekajoukkueisiin mukana olleiden Tavastian nuorten kanssa ja ensimmäisenä tehtävänä oli keksiä joukkueelle nimi ja maalata olympialippu. Minun joukkueeni koostui kahdesta luokkakaveristani sekä kahdesta Tavastian nuoresta. Meille osui käsiin keltainen väri ja aurinkoisen sään innoittamana nimeksemme tuli "aurinkoiset". Illan olympialajeina oli mm. kananmunaviesti, tikanheitto ja laatikkoviesti.
Loistava päivä päättyi yhteiseen grillihetkeen, jonka jälkeen uni maistui itse kullekin..
" Mitä enemmän elämyksiä kokee ja mitä voimakkaammin, sitä rikkaammaksi elämä tulee."
Torstai 10.9.2015
Retken yksi tarkoitus oli tutustua toisiimme, niinpä yhteisen aamiaisen laittaminen ja siitä yhdessä nauttiminen olivat tosi hauskoja. Kahvin, teen ja puuron syönnin lomassa vaihtuivat ajatukset niin eri kulttuurien kuin asioidenkin suhteen. Minun mökkielämääni rikastuttivat läsnäolollaan luokkatoverit Ghanasta, Kiinasta, Saksasta ja Puolasta, Virosta ja Espanjasta, unohtamatta ihania supisuomalaisiakaan :)
Päivämme jatkui Jämsän opiskelijoiden ohjelmalla. Meidät jaettiin ryhmiin jotka kuljetettiin eri toimintapisteisiin mm. sup-lautailuun, aistirataan ja Veli Ähtävän taidegalleriaan
.
Sup-lautailu oli todella mielenkiintoinen kokemus, uskaltauduin laudalle ja jopa melomaan irti rannasta, ihan seisaaltaan en kuitenkaan uskaltanut olla, ja säästyin myös melko kuivin vaattein.
Aistiradalla oli tehtävänä maistaa, haistaa ja tunnistaa asioita näkemättä. Osa tunnistustehtävän asioista olivat minulle tuttuja, mutta osa valkeni vasta kun vastaukset kerrottiin.
Veli Ähtävän taidegalleriassa näin todella kauniita ja erilaisia maalauksia. Taitelija maalaa teoksensa veistetylle puulle, joten pinnasta tulee elävän näköinen. Taidegalleria sijaitsi taiteilijan kotona ja esillä oli yli sata maalausta. Suosittelen käymään täällä jos Jämsään joku matkustaa, taidegalleria on auki ympäri vuoden.
Ruokailun jälkeen jatkui olympialaiset.. lajeina tänään olivat mm. tandem-hiihto, renkaan kuljetus, pajatso ja kartta tehtävä.
Torstai päivän ohjelma loppui Himoksen huipulle, jossa Jämsän reippaat nuoret tarjoilivat iltapalaa ja ohjelmaa. Olympialaisten tuloksetkin oli selvillä ja suureksi yllätyksekseni joukkueemme aurinkoiset voittivat kultaa!! Saimme kaulaamme mitalit ja lahjakassit. Illan kruunasi nuoren opiskelija tytön lauluesitys.
Yhteiskuvien ja hyvästien jälkeen oli aika painua unten maille satulinnaan...
" Aina loppuu kesken elämä, tarjoilu, matka, rakkaus. "
Perjantai 10.9.2015
Tänään olisi kotiinlähdön aika. Aamulla yhteinen aamiainen ja mökin siivous, matkalaiset ja tavarat bussiin. Edessä olisi vielä yksi kohde ennen kuin kotimatka voisi alkaa..
Kohteeksi oli valittu ravintola Hirvikartano. Paikka tarjoaa maalaisgourmet-ruokaa, sekä mahdollisuuden tutustua hirviin, poroihin ja peuroihin. Yrityksen johtaja Jouko Partio piti meille esityksen yrityksestään sekä esitteli meille eläimensä. Oli huikeaa päästä aitauksen sisäpuolelle porojen ja kauriiden kanssa ja syöttää niille banaaneja..
Itse Hirvikartano teki minuun suuren vaikutuksen, yrityksen johtajan ystävällisyys ja asiakaspalveluhenkisyys olivat kannustava esimerkki siitä mitä hyvällä palvelulla voi saavuttaa. Vanhat ja kauniit rakennukset pihapiireineen saavat myös minulta kiitosta. Tätäkin kohdetta voin lämpimästi suositella kaikille!
Reissu oli ollut antoisa ja mielenkiintoinen, eikä varmasti jäänyt minun ainoaksi vierailuksi Jämsän seudulle. Festivaalit ja muu ohjelma tarjonta oli sen verran monipuolista että täytyy joskus suunnata oma retki noihin maisemiin.
Kotiinkin oli kiva palata ja huomata että kaikki olivat pärjänneet hienosti. Uusia reissuja jo odottaen..
" Lähdössä tänään, aina lähdössä, aina matkalla kotiin."
Ennen Himoksen retkeä saimme ryhmätehtävän selvittää omalaatimiimme kysymyksiin vastaukset.
kysymys 1. Mitä palveluja Himos tarjoaa? Erot kesä/talvi.
Talvella Himos tarjoaa;
- 21 rinnettä lautailijoille ja laskijoille
- peikkorinteet ja Jämsän suurimman pulkkamäen lapsille
- kelkkailua
- murtomaahiihtoa
- husky safareita
- rinnetapahtumia
- laavut ja makkaranpaistopaikat
- lumikenkäilyä
- jätti avannon
Kesällä
- frisbeegolfia (13 väyl.)
- maastopyöräilyä
- kalastusta
- golfia
- melontaa
- uintia & lenkkeilyä
- festivaalit
kysymys 2. Yhteishenki
Ihan aluksi oli vähän "jäykkää" kun porukka ei tuntenut toisiaan ollenkaan, mutta yhteiset leikit ja olympialaiset auttoivat tiivistämään ryhmiä ja lisäämään toistemme tuntemista .
Toisaalta jos järjestetty ohjelma olisi ollut aikatauluiltaan hieman väljempi olisi vapaaseen seurusteluun ja jutusteluun ollut enemmän aikaa.
kysymys 3. Asiakastilanne
Vierailimme sesonkiajan ulkopuolella, joten varsinaisia asiakkaita meidän lisäksi emme nähneet joten tähän jouduimme itse vastata. Pidimme Himoksen ohjelmatarjoilusta jota riitti ympäri vuoden, tarjoten tapahtumia laidasta laitaan sekä urheilun että kulttuurin ystäville. Todella moni ryhmästämme voisi kuvitella menevänsä Himokselle uudestaan.
Pientä pintaremonttia ja paljon muuta..
Onnistuneen Himoksen reissun jälkeen olikin aika pistää kaikki uusiksi, nimittäin kauan päässä muhinut remontti kotiimme alkoi. Sunnuntaina oli purettu alakerran wc, eli listat, tapetit, laatat ja kalusteet. Maanantai aamun valjetessa saapui avuksemme "remontti reiska" ja elämä kaaoksen keskellä saattoi alkaa. Pieneksi projektiksi luulemani remontti lähti liikkeelle vauhdilla, kaikki meni hyvin kunnes tajusin että koulun, remontin, lastenhoidon ym. velvoitteiden hoitaminen olikin aika rankkaa puuhaa!
Blogin perustaminen ja sen ylläpitäminen jäi toiselle sijalle kun kotini näytti ja näyttää edelleen katastrofialueelta..
Remontin alkamisesta on jo kolme viikkoa ja vieläkin paikat repsottaa..
Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut iloisia hetkiä kun on saanut lasten kanssa repiä tapetteja seiniltä ihan luvan kanssa. Kauhun hetkiä kun tavaroiden kaaos on ylittänyt sietorajani. Oivaltamisen hetkiä kun olen esimerkiksi itse päällystänyt vanhan tuolin.
Lisäksi näihin kolmeen viikkoon on mahtunut vanhempainiltoja, vanhempainyhdistysten kokouksia, lasten harrastuksia ja koulutehtäviä, kirpputoripöydän hoitamista, Martta yhdistyksen ruokailuun leipomista, luokkatoverin lapsen syntymäpäiväkakun tekoa jne. jne. Mutta periksi en anna! Teen sen mitä lupaan, ja teen aina parhaani, se riittäköön.
Kun Esko sanoi että vuosi tulee opettamaan meille myös itsestämme uusia piirteitä, niin ehkä uusin piirteeni johon olen joutunut tutustua on sietokyky.
Minulle koti on aina ollut ja tulee olemaan se paikka, jossa voin nauttia olostani ja rentoutua. Tämä remontti ajanjakso on vetänyt sietokykyni äärirajoille.. mikään kun ei enää tapahdu hetkessä, tai että se pieneksi luultu remontti olikin jotain paljon suurempaa.. se siisti ja kaunis kotini on muisto, ja täytyy jaksaa odottaa että kaikki vielä tulee valmiiksi.. ehkä syysloman aikana? Ehkä jouluksi?
" Kärsivällisyys on onnen avain."
Koulussakin tapahtuu..
Torstaina 24.9.2015 pääsimme tutustumaan Katisten kartanoon. Kartano oli kuin pala jotain hienoa, vanhaa Englantia keskellä Hämeenlinnaa.
Vanhat rakennukset, kauniit puut ja pensaat, ikiaikaiset kiviaidat tekivät minuun vaikutuksen! Saimme esittelyn koko paikasta, päärakennus, majoitus-, kokous-, ja ruokailutilat, sekä hieman pelottava kellarikäytävä joka johti hienoon tilaan jossa voisi viettää vaikka tunnelmalliset pikkujoulut..
Tämä on mitä mahtavin juhlanviettopaikka, kesähäät, syntymäpäivät ym. saisivat huikeat puitteet ja hyvän palvelun.
Minun ryhmäni tehtävä oli selvittää millaisia vaatimuksia vaaditaan ihmiseltä joka toimii vastaan otossa.
Mietimme yhdessä että vastaanotossa toimivalta ihmiseltä vaaditaan ystävällisyyttä, avoimuutta, paineensietokykyä, "osata olla tarvittaessa joka paikan höylä", kielitaitoa, organisaatiokykyä ja asiakaspalveluhenkisyyttä.
" Kynttilä palamalla. Pullo tyhjentymällä. Elämä. Merkitys merkitykseltä. Ovella. Kiitä ja kumarra."
Etätehtävä viikolla 42
SWOT analyysi itsestäni (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats)
Omina sisäisinä vahvuuksina pidän avoimuuttani, rehellisyyttäni, iloisuuttani ja asiakaspalvelualttiutta.
Matkailualalla niin kuin kaikessa asiakaspalvelussa tarvitaan paljon iloisia ja asiakkaitten eteen kaikkensa tekeviä, luulen että pystyn omilla sisäisillä vahvuuksilla tekemään asiakaspalvelutyötä ja onnistumaan siinä.
Omina sisäisinä heikkouksina pidän "kiltteyttä", tarkoittaen tällä sitä että olen ehkä liian innokas ottamaan omia ja toistenkin töitä hoidettavaksi. Olen yli-innostunut kaikesta ja samalla maximoin omat ajankäyttö mahdollisuudet, vetäen itseni välillä liian tiukkojen aikataulujen väliin. Myös lievä arkuus tietotekniikkaa kohtaan on heikkouteni.
Ulkoiset mahdollisuudet itsessäni. Innostuneisuus ja oppiminen. Olen innostunut oppimaan uusia asioita. Olen positiivinen ja sitä myöten yritän saada muutkin ympärillä innostumaan.
Ulkoisia uhkia voisivat olla mahdollinen sairaus tai loukkaantuminen, tai jos jollekkin perheeni jäsenestä sattuisi jotain. Taloudellinen tilanne sekä Suomessa että maailmalla voivat tällä hetkellä vaikuttaa työllistymiseeni.
